Finnish Power

Kun SVNL:n SM-kisat järjestettiin vuonna 2006 Ylöjärvellä, teki FinnishPower pienimuotoisen kisaennakon. Yksi kisaennakkoon haastatelluista kilpailijoista oli Toni Koskinen. Silloin FinnishPowerin ”toimittajalta” kysyttiin, miksi tällaiselta tuntemattomalta nostajalta kysytään ennakkotunnelmia. Joskus sokeakin kana jyvän löytää ja voi haistaa tulevaisuuden menestyjiä. Palkinto tästä ”hajusta” tuli elokuussa 2008, kun Toni Koskinen otti uransa ensimmäisen kv-mitalin voittamalla penkkipunnerruksen Euroopan Mestaruuden alle 100 kg sarjassa tuloksella 267,5 kiloa. Tulos oli myös uusi SE-lukema. Voiton painoa nostaa se, että tulos tuli viimeisellä nostolla mentaliteetilla ”voitto tahi ei mitään”. FinnishPower haluaa onnitella Toni Koskista loistavasta menestyksestä ja toivottaa lisää voimaa ja kovia tuloksia tulevaisuudessakin. Tässä Tonin haastattelu, joka tehtiin ennen EM-kisoja. Hajuaisti toimii…
Nimi: Toni Koskinen
Ikä: 27 vuotta (s.1981)
Pituus: 168 cm
Paino: 99 kg
Kotipaikka: Hyvinkää
Parhaat saavutukset: Nuorissa voimanoston SM hopea, penkissä 1 SM hopea, 1 SM kulta. Avoimessa 1 penkin SM pronssi, 1 SM kulta, MM 5. 2008
Taustaa

Puhutaanpa ensimmäiseksi Sinusta ja taustastasi. Kuka olet?

Olen 27-vuotias mies Hyvinkäältä. Joitakin vuosia taaksepäin minua kutsuttiin pikku-Toniksi, mutta nykyään useimmiten pikkujättiläiseksi. Ammatiltani olen vanginvartija ja perheeseen kuuluu avovaimo ja kolmevuotias poika.
Onko jotain, mitä meidän pitäisi tietää urheilu- tai voimailuhistoriastasi?
Olen treenannut punttia pikkupojasta asti, mutta kilpailukokemusta minulla on vielä melko vähän. Kävin muutamat kisat vuosina 1998 - 2000, jonka jälkeen tuli neljän vuoden tauko. Pari kisaa vuonna 2004 ja taas vuoden tauko. Vuodesta 2006 olen kilpaillut vähän aktiivisemmin ja olisi tarkoitus jatkaa samaan aktiivisempaan malliin tulevaisuudessa.

Oletko ollut mukana muissa lajeissa?
Noin 14 - 16-vuotiaana harrastin Judoa ja Taekwondoa yhteensä kolme vuotta. Judossa kävin muutamat kilpailut ja pärjäsinkin melko hyvin. Kummatkin oli hyviä lajeja, mutta harjoitusolosuhteissa oli puutteita ja siksi ne jäivät puntin jalkoihin.

Kuinka päädyit raudan pariin?
Raudan nostelu on kiinnostanut niin pienestä asti kuin vain muistan. Aloitin jonkinlaisen treenaamisen noin 8-vuotiaana kun äitini osti itselleen pienet käsipainot. Tein punnerruksia, leuanvetoja ja kaikenlaisia käsipainoliikkeitä. 14-vuotiaana sain kotiin penkin ja levytangon, josta asti treenaaminen on ollut melko säännöllistä.

Oliko Sinulla esikuvia, kun astuit raudan maailmaan?
Jouko Ahola oli niihin aikoihin Maailman vahvin mies ja hänen uraansa tuli seurattua aika tarkasti.

Ketä tai keitä ihailet?
Ihailen ja arvostan kaikkia, jotka ovat valmiita tekemään työtä menestyksensä eteen. Oli kyse sitten urheilusta tai elämästä yleensä.

Vieläkö muistat ensimmäisen kisasi tulokset?
Muistan suunnilleen jokaisen kisani. Ensimmäiset kisani oli penkkipunnerruksen SM kisat Järvenpäässä 1998. Painoin tuolloin 57 kiloa. En ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt katsomassa voimanosto tai penkkikisoja. Jäinkin noissa kisoissa ilman tulosta vaikka voimat olisi riittänyt voittoon asti. Nostin tuolloin viimeisellä 105 kiloa helposti, mutta tuomarin merkit jäivät kuuntelematta. Voittaja taisi nostaa 2,5 kiloa enemmän.

Treenaus
Internet-aikana tietoa on saatavilla paljon ja helposti. Raudan maailmassa on niin monta tapaa lähestyä treeniä kuin on treenaajaakin, monet treenisysteemit ja monet ihmiset vaikuttavat yksilöiden valintoihin. Kuinka kuvailisit omaa “treenityyliäsi”?
Ensinnäkin haluan varoittaa internetin maailmasta sen verran, että internetin keskustelupalstoilla kirjoittelee melko vähän oikeita asiantuntijoita. Kannattaa suodattaa netin kautta saadut ohjeet aika tarkkaan, koska useat neuvonantajat ovat itsekin aloittelijoita vaikka luulevat tietävänsä jo treenistä kaiken.
Tämän hetken treenityylini perustuu paitapenkin parantamiseen. Perusajatuksena on kehittää penkissä mahdollisimman nopea rinnalta lähtö ja vahva loppuojennus. Tämä perusajatus kulkee mukana jokaisessa treenissä ja sen ympärille rakennan treenini ilman mitään paperille kirjoitettua ohjelmaa. Rinnalle paljon nopeusvoimatreeniä ja ojentajille raskaita perusliikkeitä. Treeniliikkeinä teen rinnalle lähinnä penkkiä ja käsipainopenkkiä, ojentajille penkkiä kapealla otteella, dippiä lisäpainoilla ja ojentajapunnerruksia taljalla. Muille lihaksille tasapainottavaa ja huoltavaa treeniä.
Kuinka olet päätynyt tähän tyyliisi?
Olen treenannut enimmäkseen kehonrakennustyyliin pitkillä sarjoilla ja kaikkia lihaksia tasapuolisesti. Vasta viimeisen kahden kolmen vuoden aikana olen alkanut painottaa enemmän lihasten hermostolliseen puoleen. Vielä kolme vuotta sitten en ymmärtänyt, että mitä järkeä on tehdä penkissä vaikka 8×3 sarjat 50%:lla maksimista kun pystyn tekemään samalla painolla vaikka 10×10. Nykyään teen lyhyempiä sarjoja paremmalla tekniikalla ja nopeammalla vauhdilla. Tällainen on voimantuoton kannalta parempaa treeniä. Aikaisempi tyylini on tuonut kohtuullisen hyvän ja tasapainoisen lihasmassan ja nykyisellä treenillä pyrin ottamaan lihaksista mahdollisimman paljon voimaa irti.
Mikä on treenirutiinisi? Kuinka rakennat harjoittelusi vuoden aikajänteellä ja onko valmistautuminen tiettyyn kilpailuun edellytys täysipainoiselle harjoittelulle?
Mitään tarkkaa vuosisuunnitelmaa ei ole. Suunnittelen ohjelmat päässäni kisa kerrallaan. Kesäisin pyrin kohottamaan peruskuntoa ja pudotan vähän omaa painoa.

Mikä on lempitreenisi ja miksi?
Penkkiä on aina kiva treenata ja tykkään myös selkätreenistä. Minulla on kohtuullisen vahva yläselkä ja tykkäänkin tehdä isoilla painoilla kulmasoutuja, alataljaa ja ylätaljaa.

Kuinka paljon käytät aikaa ja vaivaa treeniin valmistautumiseen?
Kovaan treeniin valmistautuminen alkaa viimeistään edellisenä päivänä. Alan keskittymään treeniin ja käyn nostoja mielessäni läpi. Varmistan myös syömällä, että energiavarastot ovat täynnä. Käytän paljon aikaa mielikuvaharjoitteluun. Suurimmat nostoni olen melkein aina nostanut jo etukäteen päässäni kymmeniä tai satoja kertoja.

Kuinka treenisi muuttuu kisan lähestyessä? Entäpä mikä on mielipiteesi; kumpi on tärkeämpi, voitto vai onnistunut itseä miellyttävä suoritus?
Kisan lähestyessä alan ottamaan suurimman osan nostoista merkistä ja mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Viimeinen kova treeni on yleensä 2-3 viikkoa ennen kisaa. Viimeinen varustetreeni noin 10 päivää ennen kisaa. Itseä miellyttävä suoritus on kisoissa tärkeintä. Hyvät nostot ja ehkä oma ennätys niin ei mitään väliä vaikka ei voittoa tulisi.

Mikä on neuvosi aloittelijalle, joka taistelee tiedon valtameressä?

Muista perusasiat: treeni, lepo, ravinto. Pyri joka kerta treenaamaan paremmin kuin edellisellä kerralla niin kehityt. Opettele liikkeet kunnolla heti alussa. Pyydä jotain kokenutta katsomaan suorituksiasi ja pyydä korjaamaan virheet. Kokeile rohkeasti eri treenityylejä ja ota niistä parhaimmat puolet ohjelmaasi. Opiskele.

Harjoitteletko yksin, kaksin vai ryhmässä? Mikä merkitys tällä on treeniisi?
Treenaan suurimman osan treeneistäni töissä ruokatunnilla ja usein yksin. Paitatreenitkin tulee tehtyä usein vain yhdellä varmistajalla ja ilman turvarautoja. Tällä tavalla tulee ainakin pidettyä treeniraudat kohtuullisena ja suurimmat raudat eivät yleensä jää salille vaan ne säästetään kisoihin.

Minkä nostaisit esiin treenisi avainkohdiksi?
Nopeus ja tehokkuus. Pyrin aina välttämään epäonnistuneita nostoja. Se, mitä laitetaan tankoon, on saatava ylös. Mielikuvaharjoittelu. Auttaa huomattavasti kun isot raudat on nostanut jo mielessä moneen kertaan.
Kuinka paljon käytät varusteita treenissäsi?
Penkkipaidalla otan yleensä 3-5 treeniä ennen kisoja. Paitatreeniä voisi ottaa vähän enemmänkin. Kyykky– ja vetotrikoot on ollut viimeksi päällä noin vuosi sitten. Vyötä käytän vain kovimmissa vedoissa ja kyykyissä.

Millainen on viikko-ohjelmasi?
2-3 penkkitreeniä viikossa. Yksi ojentajapainotteinen, yksi rintapainotteinen ja silloin tällöin palauttava treeni. Yläselälle on usein oma treeni. Kyykkyjä ja vetoja teen silloin kun huvittaa.

Olet sekä penkkipunnertaja että voimanostaja. Penkkipunnerruksen puolella olet osallistunut kansainvälisiin arvokisoihin Tuletko jatkossa panostamaan kolmeen lajiin vai voisiko siirtyminen pelkän penkkipunnerruksen pariin olla mahdollista? Tukeeko kolmen lajin täysipainoinen harjoittelu penkkipunnerrusta vai syökö se resursseja?
Pidän itseäni nykyään lähinnä penkkipunnertajana. Voimanostokisojahan minulla on takana vain kahdet kisat, jossa olen yrittänyt kunnon tulosta. Minulla olisi kyllä hyvät edellytykset pärjätä voimanostokisoissa suomen kärkikahinoissa, mutta kun penkki kulkee nykyään hyvin ja minulla on mahdollisuus kilpailla kansainvälisissä kisoissa niin panostan enemmän penkkiin toistaiseksi. Uskon, että täysipainoinen kyykyn ja vedon treenaus vievät hieman resursseja penkistä.

Miten RAW-voimat vaikuttavat kovaan paitatulokseen?
Mitä vahvemmat ojentajat sitä kovempi paitatulos. Jos kovimmat paitapenkkaajat laitettaisiin samoihin kisoihin nostamaan ilman paitaa, luulen, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samat miehet olisivat palkintopallilla.

Nostat suuria rautoja. Pelottaako nostaminen ikinä?

Treeneissä pelottaa aika usein jos ei ole tarpeeksi varmistajia tai turvarautoja. Kisoissa ei pelota.

Muita keskustelun aiheita

Mitä mieltä olet ravinnon sekä lisäravinteiden merkityksestä?
Pidän lisäravinteita erittäin tärkeänä mikäli haluaa pärjätä. Markkinoilla on vaikka minkälaisia tuotteita, joista osa toimii ja osa ei. Kannattaa panostaa perusjuttuihin. Pohjana pitää kuitenkin aina olla monipuolinen ruokavalio. Riittävä ravinto on ehdoton edellytys kehitykselle.

Onko Sinulla taloudellisia tukijoita eli sponsoreita?
Kuulun voimaharjoittelu.fi tiimiin ja sitä kautta tulee alennusta varusteista ja lisäravinteista. Seurani Hyvinkään kehonrakentajat ry maksaa kilpailujen osallistumismaksut ja matkakulut. Penkin MM-kisoihin sain muutamalta firmalta sen verran rahaa, että sain ostettua vähän uusia varusteita ja lisäravinteet. Em-kisohin valmistautuminen menee omasta pussista.

Mikä merkitys on lihashuollolla ja kuinka siitä huolehdit?
Jos tuntuu, että on paikat jumissa, pidän venyttelypäivän. Avovaimo hieroo joskus jos en itse saa paikkoja auki. Ammattihierojalla en ole käynyt koskaan.

Laita seuraavat lajit mieleiseesi järjestykseen sekä kuvaile niitä muutamalla sanalla: kehonrakennus, kädenvääntö, painonnosto, vahvanais/-mies-kilpailut, voimanosto, sotilaspenkkipunnerrus

Kehonrakennus: kova laji, joka vaatii itsekuria ehkä enemmän kuin mikään muu laji
Kädenvääntö: tekniikkaa vaativa raaka laji, jossa ei liioilla säännöillä koreilla
Painonnosto: perinteinen laji, joka ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa. Kovia kyykkääjiä.
Vahvanais/-mies-kilpailut: vaatii tekniikkaa, voimaa ja kestävyyttä. Todella kova laji.
Voimanosto: hieno laji, koko kropan voiman mittari
Sotilaspenkkipunnerrus: parit kisat olen käynyt ja erittäin positiivisia kokemuksia molemmat, raaka laji ilman mitään varustekikkailuja

Takanasi on jo sen verran kokemusta omasta lajistasi, että osaat arvioida uraa sekä menestystä. Mille menestys on pohjautunut?
Kovaa työtä ilman suurempia loukkaantumisia tai treenitaukoja. Halu olla paras. En ole itseeni tyytyväinen niin kauan kuin joku maailmassa on minua vahvempi. Jos joskus on iskenyt tyytyväisyyden tunne on se mennyt muutamassa päivässä ohi. Asiat voi aina tehdä paremmin.

Onko jotain, joka turhauttaa Sinua omassa lajissasi?
Rahaa ja arvostusta pitäisi saada, ettei nostajien tarvitsisi kulkea arvokisoissa omalla kustannuksella. Varusteiden kanssa on menty liian pitkälle. IPF:n puolella varsinkin penkkipunnerruksessa sääntöjä on liian paljon ja nostoja tulkitaan harvoin nostajan eduksi. PRO puolella tilanne on päinvastainen. Jonkinlainen keskitie pitäisi löytää.

Millaiselta tulevaisuutesi näyttää lajisi parissa? Mitä seuraavaksi?
Seuraavaksi edessä on Penkin EM-kilpailut, josta tavoitteena on mitali. Uskon, että penkissä minulla on vielä parantamisen varaa jonkin verran. Jossain vaiheessa voisi alkaa kilpailemaan enemmän voimanostossa. Jos ei mitään loukkaantumisia tule niin toivottavasti kilpailen vielä 50-vuotiaanakin.

Missä olet viiden vuoden päästä?
Kaapissa on toivottavasti muutama arvokisamitali, talo järven rannalla ja oma kotisali.

Terveisiä tms. lukijoille?
Kiitokset kaikille tukijoilleni etenkin Sakke ja voimaharjoittelu.fi, Parlafin Oy, Etelä-Suomen sähköurakointi Oy, Hyke ja kiitos kaikille muillekin, jotka ovat olleet hengessä mukana.

Kiitos haastattelusta!

Tonin tämän kevään ja kesän treeneihin voi tutustua osoitteessa http://www.voimaharjoittelu.fi/phpBB/viewtopic.php?t=5271&postdays=0&postorder=asc&start=0

Pahoittelemme kuvien puutetta julkaisuteknisistä ongelmista johtuen.

Nimi: Janne Pöykiö

Ikä: 29
Pituus: 171
Paino: 83, mutta voidaan pudottaa / nostaa siihen kisasarjaan mihin tarvitsee

Kotipaikka: Oulu

Parhaat saavutukset:
IPF: Kaikki tulokset penkkikisoista.
SM-1 nuorten penkki SM.
2xSM-1 yleinen
SM-3 yleinen
PM-2
EM-7
MM-4

FPO:

SM-1
SE:t sarjaan 75=245 ja 82,5=260
WPO semifinaaleissa toinen sarja 82,5. (Helsinki)

Puhutaanpa ensimmäiseksi Sinusta ja taustastasi. Kuka olet?

Niin kuin aikaisemmin todettu, olen 29-vuotias nuorimies. Ammatiltani olen opettaja ja töissä olen Oulun Seudun ammattiopistossa, Limingan yksikössä. Limingan yksikkö on turvallisuusalan oppilaitos. Meiltä valmistuu vuosittain 20-50 turvallisuusalan perustutkinnon suorittaneita opiskelijoita. Perheeseeni kuuluu avovaimo ja kaksi koiraa. Nuoruuteni olen viettänyt Oulun lähikunnassa Muhoksella jossa yläaste aikaan oli, ja varmaan vieläkin on kova sana kun ottaa penkistä 100kg. Saati 120kg. 140kg:lla pystyi jo etuilemaan grillijonossa Eli Muhoksella on tullut nuoruus, peruskoulu ja lukio käytyä.

Oletko ollut mukana muissa lajeissa?

Nuoruudessani Muhoksella tuli pelattua kaikkea mahdollista. Pesäpalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, kaukalopalloa, ja pitkänhuiskea kun olen niin useampi vuosi meni lentopallon parissa. Myös painia olen harrastunut varmaan sen reilu viisi vuotta kun Tapio Sipilät ja kumppanit olivat huipulla. Silloin Muhoksella painiharrastus oli todella suosittua.

Kuinka päädyit raudan pariin?
Kyllä se tuolta painihommista juontaa juurensa kun voimaa piti saada ja niin ei muuta kuin levytangosta kiinni ja vääntämään. Pikku hiljaa levytanko alkoi tuntua mukavemmalta kaverilta ja paini-innostus lopahti. Samaan aikaa hieman vanhempi serkkupoika aloitteli reenaamista ja kait siinä hieman kilpailua oli myös mukana, että kummalla nousee enemmän ja kumpi kehittyy paremmin. Tai ainakin minulla oli kova kisa päällä, vaikka serkkupoika ei sitä ehkä tiennytkään. No tämän luettuaan tietää…

Oliko kilpailu mielessä heti alusta asti?

Kisaamaan aloitin vasta 22-vuotiaana, kun katselin lehdestä penkki SM-kisojen tuloksia ja mietin, että eihän noi nyt niin kauheita ole. Samaan aikaan muutaman vuoden vanhempi kaverini, joka oli Muhoksen ajoista tuttu, houkutteli minua treenaamaan voimanostoa. Kyseinen kaverini on valitettavasti siirtynyt auto-onnettumuuden johdosta yläkerran herran huostaan. Kiitos kaima sinulle vielä, että houkuttelit minut lajin pariin. Kerran sitten menin katsomaan heidän
penkkitreenejä ja kohta huomasin, että minulle vedettiin collegepaidan päälle jotain inzerin ehphdddrciafbi penkkipaitaa. Tuolloin ne kuulostivat juuri tuollaisilta kirjain hirviöiltä, jotka eivät kertoneet minulle mitään. Otin tiukan punnerruksen jälkeen pikkupompulla 140kg penkistä. Painoa itselläni oli tuolloin n.70kg. Kaverit tuumasivat, että heti kisoihin.

Vieläkö muistat ensimmäisen kisasi tulokset?
Kyseisen salipenkin jälkeen n. kuukauden tai parin jälkeen suuntasimme
Sotkamoon, jossa oli voimanostokisat. VOIMANOSTOKISAT…Minähän olen penkkimies. Mietin moneen kertaan, että mitähän tässä on tullut tehtyä tai mitä tuolla lavalla pitäisi kohta tehdä?? Pienen priiffauksen jälkeen kävin ottamassa kyykystä 65kg, kolme nolla läpi. Tuomarina oli mm. Janne Toivanen. Sitten penkin vuoro. Otin 130, 135 ja viimeisellä 140kg. Kaikki menivät puhtaasti läpi. Ja viimeisenä oli vedon vuoro. Vedin huikeat 65kg. Se oli ensimmäinen kisani (toistaiseksi ensimmäinen ja ainut voimanostokisa), jossa tehtiin tulos, jotta pääsee SM-kisoihin. Saman vuoden SM-kisoissa otin sarjaan 67,5kg 142,5kg ja voitin ensimmäisen mestaruuden toisissa kisoissa ylipäätään.

Oliko Sinulla esikuvia, kun astuit raudan maailman?
Ei oikeastaan. Olin niin pihalla itse voimanostosta, etten tuntenut ketään tai tiennyt mitään nimiä. Reenaukseni oli painottunui enemmän ehkä ”perusbodailuun” kuin voiman hankintaan, joten bodauslehtiä tuli luettua enimmäkseen ja silloin niissä lehdissä ei paljon voimanostosta puhuttu.

Ketä tai keitä ihailet?
En ehkä varsinaisesti ihaile ketään nostajaa mutta kaikki suomalaiset maailmanmestarit niin penkissä kun voimanostossa ovat tehneet niin kovan työn ennen kuin MM kisoissa keskipallille on asiaa, että sitä ei voi olla kunnioittamatta. Toivottavasti joskus itse pääsen edes joillekin niistä kolmesta korokkeesta.

Treenaus

Internet-aikana tietoa on saatavilla paljon ja helposti. Raudan maailmassa on niin monta tapaa lähestyä treeniä kuin on treenaajaakin, monet treenisysteemit ja monet ihmiset vaikuttavat yksilöiden valintoihin. Kuinka kuvailisit omaa “treenityyliäsi”?

Oma voimatreenini on ollut aina kovaa. Paljon sarjoja, aika vähän toistoja. Sitä voisi kuvata ehkä ns. venäläistyyppisenä harjoitteluna eli penkkiä tehdään paljon. Itse vain lisäsin vielä apuliikkeitä kovan treenin päälle. Tai otin ennen normaalia kovaa penkkitreeniä paidalla lankuilta tai rinnasta. Se on tuottanut tulosta, mutta joskus on herra ylikunto tullut ovelle kolkuttelemaan ja tästä johtuen kroppa on sanonut, että nyt olisi parempi pitää vähän taukoa. Yleensä se tarkoitti kovaa kuumetta, särkyä ja nuhaa viikon tai pari. Tämän
jälkeen sama alkoi uudestaan.

Kuinka olet päätynyt tähän tyyliisi?
Minulla se on toiminut aina ja sitä kautta olen saanut hyviä tuloksia. Toki hieman myöhemmin olen alkanut hieman lisäämään keveitä viikkoja sekaan. Ennen kevyt viikko oli tuntematon käsite. Tämä keventely välillä on johtanut siihen, että vaikka perustreeni ei ole muuttunut mihinkään niin keveiden viikkojen avulla pystyn harjoittelemaan pitempiä jaksoja todella kovaa. Nyt olen päässyt TEAM VOIMAHARJOITTELUUN ja Selkäinahon Sakarin kanssa olemme yrittäneet muokata hieman treeniä vielä enemmän nykyedellytysten muotoiseksi. Eli enemmän lajinomaista treeniä.

Mikä on treenirutiinisi ja kuinka rakennat harjoittelusi vuoden aikajänteellä? Onko valmistautuminen tiettyyn kilpailuun edellytys täysipainoiselle harjoittelulle?

Harjoittelen pääsäänöisesti n.kolmesti viikossa ja jokainen treeni alkaa samanlaisella lämmittelyllä eli teen tangolla 2×20-30 toistoa, sitten pienillä käsipainoilla olkapäitä ylös, sivulle, eteen+kiertäjäkalvosimet, hauiksia hieman. Taljassa vähän selkää pumppailemalla. Sitten menen takaisin penkin ääreen ja aloitan raudan lisäämisen aina pääsarjaan asti.

Nyt minulla on takana kolmen viikon ns. volyymijakso jossa otettiin penkkiä 4-6 kertaa viikossa. Jokainen treeni oli ns. normaali penkkitreeni, ei kevyitä päiviä lainkaan.

Kisaan valmistautuminen kestää n.12 viikkoa. Ensimmäisellä 4 viikolla tehdään paljon peruspenkkitreeniä ja toisella 4 viikon jaksolla paljon paidalla ja lankuilla. Viimeisellä 4 viikon jaksolla haen kisan aloituspainot ja 2 viimeistä viikkoa keventelen treeniä kohti kisaa.

Toki joskus kisoja on lähempänäkin kuin 12 viikkoa, mutta silloin jatkan kevyen viikon jälkeen siitä mihin edellisellä kerralla jäin. Pyrin pitämään lankkupenkin ja paitapenkin aina mukana treenijaksoilla. Niillä en kadota tuntumaan isoon rautaan.

Mikä on lempitreenisi ja miksi?

Kyllä se on treeni, jossa otetaan paidalla. Paidalla otetut raudat ovat aina suuntaa-antavia kisoihin nähden. Siksi pyrin panostamaan aina paitatreeneihin hieman enemmän kuin normaaleihin treeneihin, vaikka kaikki treenithän ovat tärkeitä.

Kuinka paljon käytät aikaa ja vaivaa treeniin valmistautumiseen?

Normaaliin treeniin, jossa ei kokeilla maksimia tai muuten seuraava treeni ei ole sika kova, niin en valmistaudu kuin syömällä aamulla ja päivällä hyvin. Mutta paitatreeni on sellainen, johon pyrin panostamaan. Syön ehkä hieman paremmin (enemmän) jo edellisenä päivänä / iltana ja tietenkin treenipäivänä. Ostan Batteryä tai jotain vastaavaa energiajuomaa treeniä varten ja mietin tarkkaan, että miten nousen painoissa ylös, missä vaiheessa paita päälle jne. jne.

Kuinka treenisi muuttuu kisan lähestyessä?

Pyrin tekemään kaikki aina paremmin ja huolellisemmin. Viime hetken loukkaantumiset ovat minun mielestä omaa tyhmyyttä. Ainakin suurilta osin. Lämmittelyt extrahyvin, aloitusasento treeneissä jo kisamainen jne.. Kaikki tähtää vain niihin kolmeen kisanostoon.

Entäpä mikä on mielipiteesi; kumpi on tärkeämpi, voitto vai onnistunut, itseä miellyttävä suoritus?

EHDOTTOMASTI VOITTO. Itselläni on todella kova kilpailuvietti ja voitoista saan aina tyydytyksen tekemälleni työlle. Mielestäni kilpailut ovat sitä varten, että siellä pyritään aina voittamaan, ei hakemaan sijoituksia 8-12. Itse en koskaan lähde kisoihin perussuomalaisittain tekemään hyvää tulosta tai hakemaan kokemusta, vaan voittamaan. Jos en voita, silloin pitää tehdä enemmän töitä, jotta voi jonain päivänä voittaa. Toisekseen itse maksetut kisamatkat ja reissut eivät motivoi tekemään turistireissuja.

Mikä on neuvosi aloittelijalle, joka taistelee tiedon valtameressä?

Mielestäni kannattaa kysyä esim. voimanostoseuran kokeneelta nostajalta treeniohjelmaa ja treenata sen mukaan. Pidä treenipäiväkirjaa ja laita tuntemukset ylös. Tämän jälkeen voit kysyä joltain muulta nostajalta treeniohjelmaa ja saatuasi sen, treenaa sen mukaan. Ja jälleen kirjaa tuntemukset ylös jokaisesta treenistä. Kolmannen treeniohjelman voit tehdä itse ja taas sama juttu. Kirjaa treenit ja tuntemukset ylös. Tämä vie ehkä sen puolivuotta tai vuoden aikaa (voimailussa vuosi on lyhyt aika), mutta näin saat käsityksiä siitä miten muut treenaavat, mikä sopii sinulle, mikä hyödyttää sinua
eniten. Vaikka se kuulostaa hieman oudolta, mielestäni ne tuntemukset treeneistä ovat tärkeitä. Jos jokin ei tunnu kotoisalta ja luontevalta, unohda se. Jos ei kokonaan, ainakin joksikin aikaa. Kukaan ei tunne omaa kroppaansa paremmin kuin itse. Pitää muistaa se tosiasia, että perustreenillä pääsee jo pitkälle, mutta se vaatii sen yhden tärkeimmän seikan: kovan treenin.

Harjoitteletko yksin, kaksin vai ryhmässä? Mikä merkitys tällä on treeniisi?
Harjoittelen nykyisin koulumme salilla kollegani kanssa. Kollegani on entinen Kärppä -pelaaja ja tykkää kovasta treenistä. Mikäli treenaan kaupungissa, treenaan PRO AM:lla ja siellä on myös muita nostajia eli treenaan aina jonkun kanssa. Mielestäni kaveri antaa pientä lisäpotkua treeniin. En voisi kuvitella, että olisin menestynyt samalla tavalla jos olisin treenannut yksikseni jossain
autotallissa. Vaikka voimalajeissa lavalla ollaan yksin ja työ siellä
tehdään yksin, tarvitaan siihen aina treenikaveri tai porukka, jotta lavalle voi nousta, jo ihan varusteteknisistä syistä.

Minkä nostaisit esiin treenisi avainkohdiksi?
Paljon sarjoja, vähän toistoja. Kuuden toiston jälkeen kannattaa siirtyä kehonrakennuksen pariin…

Kuinka paljon käytät varusteita treenissäsi?
Olipa mikä tahansa kausi menossa, niin pyrin käyttämään penkkipaitaa joka kuukausi. Joskus kahdesti tai kolmesti, mutta se pysyy mukana koko ajan, koska tällä pidän tuntumaa koviin rautoihin ja siihen miten paita puristaa, kiristää ja tekee kaikkea epämukavaa.

Millainen on viikko-ohjelmasi?

Riippuu minkälainen jakso on menossa. Tyypillisesti se on näin:
maanantai - on kova peruspenkkipäivä
tiistai - lepo tai palauttava penkki + ehkä jotain jalkajumppaa kuten jalkaprässiä, reidenojennusta + koukistusta.
keskiviikko - taas penkki, mutta joko kapeapenkki tai hangbar + selkää
taljassa
torstai - lepo
perjantai - penkkiä esim. lattiapenkki tai penkkiä käsipainoilla + olkapäitä + ojentajia.

Viikonloput pyrin pitämään aina vapaana treeneistä, koska silloin saan kerättyä taas intoa maanantain kovaan treeniin.

Olet penkkispesialisti. Miten päädyit pelkkään penkkipunnerrukseen kolmen lajin sijaan?
Olen joskus aiemmin sanonut, että mies joka kyykkää ja vetää maasta yhtä paljon yhteensä kuin ottaa penkistä niin tulee mieleen, että parempi pysytellä penkkipunnerruksen parissa.
Oikeasti se varmasti juontaa tuolta nuoruudesta eli ajatuksesta kuka nostaa eniten penkistä. Minulla penkki on aina ollut hyvä ja nostaminen mielekästä niin sieltä se varmasti juontaa juurensa, että penkki on minun juttu.

Nostat kohtuuttoman suuria rautoja painoosi nähden ja olet yksi niistä harvoista suomalaisista, joiden tulos on kolme kertaa oman painon verran. Pelottaako nostaminen ikinä?

No ei varsinaisesti pelota, mutta aina kun paidalla ottaa isoja rautoja, niin pidän kyllä huolen, että tangon päissä on tutut ja turvalliset avustajat. Olen aina sanonut joillekin, joilla loppuu pää nostaa, että ei siihen kuole. Yksi syy menestymiseen on varmastikin tuo kova “nostopää”. Ennemmin loppuu voima kuin uskallus kokeilla nostaa jotain isoa romua.

Itse asiassa tuli tuosta mieleen, että paras noteeraukseni on Lahden Fitness Expossa otettu 255 kg. Painoni oli vaakalla 74,9 eli kerroin olisi jotain 3,4…

Muita keskustelun aiheita

Mitä mieltä olet ravinnon sekä lisäravinteiden merkityksestä?
Kannatan ehdottomasti. Itse käytän kaikki perusvitamiinit aasta ööhön ja lisäksi kreatiinia ja glutamiinia. Tietenkin hyvä palautusjuoma ja perusprotsku on itsestäänselvyys.

Onko Sinulla taloudellisia tukijoita eli sponsoreita?

Varsinaisia sponsoreita ei minulla ole, mutta kisareissuihin olen saanut avustusta urheilua suurella mielenkiinnolla seuraavilta sukulaisiltani. Kiitos heille. Olen joskus koettanut saada sponsoreita, mutta voimanosto/penkkipunnerrus ei ole kovin meidiaseksikäs laji, joten eurot menevät täällä Oulun seudulla pitkälti joukkuelajeihin. Niin kaupungilta kuin yrityksiltä.

MM-4. sijasta olen saanut Oulun kaupungilta Oulu-mitalin… Sekin piti itse anoa ja hakea kirjallisella hakemuksella… Että näin.

Mikä merkitys on lihashuollolla ja kuinka siitä huolehdit?
Pyrin venyttelemään aina treenien jälkeen kotona. Yleensä kisakaudella käyn hierojalla pari kertaa kuussa, mutta perusjumppakaudella ei hierojalla tule käytyä vaikka reilumpi venyttely ja hieronnassa käyminen eivät olisi pahitteeksi.

Avovaimo on fysioterapeutti ja hierontapöytä löytyy kotoa, mutta niin kuin todettu: suutarin lapsella ei ole kenkiä… Eli aika hiljaista on kotihieronnat urheilullisessa mielessä…

Laita seuraavat lajit mieleiseesi järjestykseen sekä kuvaile niitä muutamalla sanalla: kehonrakennus, kädenvääntö, painonnosto,
vahvanais/-mies-kilpailut, voimanosto

voimanosto - Tietenkin number one! Voimanostoa pystyy harrastamaan
melkein kuka tahansa ja jokaisesta kylästä löytyy Sali, jossa voi voimailua harrastaa. Maailman paras laji, jossa mitataan maksimaalista voimaa.

kehonrakennus - Äärimmäisen kova laji niin henkisesti kuin fyysisesti. Dieetti vaatii kurinalaisuutta ja treenaaminen huipulla vaatii kovuutta kropalta kaikin tavoin.

vahvamieskilpailut - Pitää olla voimaa kuin karhulla ja kestävyyttä kuin nandiheimon miehillä. Harvoin niitä on samassa paketissa eli vaatii todella kovaa ja monipuolista treeniä, kun vielä lajeja ei ole standardisoitu mitenkään.

painonnosto - Todella kova laji, mutta tekniikalla ja liikkuvuudella on suurempi rooli kuin voimanostossa tai vahvamieskilpailuissa. Välttämättä vahvin ei aina voita, mutta siksi lajin nimi ei olekaan voimanosto.

kädenvääntö – Laji, jossa meikäläinen on todella surkea. Kovia vahvatassuja.

Takanasi on jo sen verran kokemusta omasta lajistasi, että osaat arvioida uraa sekä menestystä. Mille menestys on pohjautunut?

Mielestäni kovaan tahtoon tarttua levytankoon aina vain uudestaan ja uudestaan ts. pitkäjänteisyyteen. Tappioista ei saa lannistua, vaan tappion ja voiton pitää antaa aina uusia haasteita ja tarmoa uusiin treeneihin. Tyytyväisyys on se, johon yleensä kehittyminen loppuu. Aina pitää voida nostaa enemmän tai kyetä
nostamaan paino nopeammin ylös. Koskaan ei ole täydellinen / valmis. Ja yksi menestymisen avain on varmasti kova kilpailuviettini… Vihaan häviötä tai epäonnistumista.

Onko jotain, joka turhauttaa Sinua omassa lajissasi?

Ensimmäisenä tulee mieleen, että se turhauttaa, kun ihmiset keuhkoavat hirveästi paidalla otetuista raudat vastaan raw-tulokset. Mielestäni kummankin tyylin edustajat ovat kovia tyyppejä, mutta kummallakin tyylillä et voi olla maailman huippunostaja. Joillakin 200 penkkimiehellä on kykyjä ottaa paidasta 100 kilon hyöty ja toinen ottaa ilman paitaa 250, mutta ei saa paidalla kuin 20 kg hyödyn. Kyse on siitä, mitä varten treenaat ja mikä on päämääräsi. Turha siitä on vauhkota… Sama kuin tappelisi siitä, että kumpi oli ensin, muna vai kana.

Olet kilpaillut yli liittorajojen ja olet juuri tehnyt paluun
IPF-liiton puolelle. Miten vertailisit eri liittoja, sääntöjä ja varusteita?

Mielestäni IPF:n puolella sääntö touhu on mennyt pelleilyksi. Joka vuosi tulee uusia sääntömuutoksia, tarkennuksia tai tulkintoja jalkojen asennoista, pakaroiden asennosta, pään asennosta, käsien asennosta, kropan asennosta, merkin pituudesta, siitä saako osallistua muihin kuin IPF:n kisoihin ( ei saa tai jää maajoukkueesta pihalle) jne jne….

Mielestäni ns. PRO-puolella säännöt ovat olleet suht samat alusta asti, mutta siellä ongelma on mielestäni siinä, että eri liittojen (Ameriikassa) sisällä on alettu tulkita sääntöjä hieman liian laveasti (esim. kyykyn syvyys vaihtelee suuresti eri liittojen sisällä), vaikka perussäännöt ovat samat.

Mielestäni IPF:n kisat ovat hieman liian “vakavamielisiä.” Musiikki soi hiljaisella jossain nurkassa, siis jos ylipäätään musiikkia on. Protokolla on kuin kiveen hakattu. PRO puolella nostamisessa on enemmän show-meininkiä ja sitähän yleisö on tullut katsomaan.

Lajin pitäisi nostaa päätään enemmän suomessa (IPF). Kaikki tuet mitä voimanostoliitto saa, menee sen pyörittämiseen. Toisin sanoen lajin ja liiton taloudellinen tilanne pitäisi saada paremmaksi. Maajoukkuerajat tiukemmaksi ja ne, jotka sinne selviytyvät, niin heille maksetaan matkat ja majoitus. Tämä taas saisi ehkä nostajia motivoitumaan vielä enemmän. Hyvä esimerkki on muuan vuosi sitten, kun ruotsissa oli PM-kisat, niin ruotsalaisilla oli ongelmia saada maan ykkösnostajia kisoihin, kun heille ei maksettu kisapäiviltä päivärahoja. Jotkut ovat tottuneet saamaan kisamatkoilta jotain muutakin kuin Suomen Matkatoimiston
laskun.

Mielestäni varustepolitiikka on ihan ok. Eli IPF:ssä nostetaan yksinkertaisella paidalla ja pro-puolella yksin- tai kaksinkertaisella paidalla. Itse en näe siinä mitään ongelmaa, kun vain kaikki noudattavat tätä varustesääntöä. Olipa varusteena mikä tahansa yksin-, kaksin- tai seitsenkertainen paita tai trikoo, niin reenata täytyy helvetin kovasti ja mitä jäykempi varuste, sen enemmän pitää
varusteilla treenata. Varusteilla treenaaminen on aina kaksin verroin kuluttavampaa kuin ilman varusteita treenaaminen, joten varustenostaminen
ei tee nostamista mielestäni yhtään helpommaksi pitkällä tähtäimellä.

Millaiselta tulevaisuutesi näyttää lajisi parissa? Mitä seuraavaksi?
Noh nyt käydään vuoden lopulla jotkut pikku penkkarit ja siten penkin
SM-kisoihin. Sieltä paikka EM- ja MM-kisoihin, joista toivottavasti tuomisina olisi jonkin värinen mitali.

Missä olet viiden vuoden päästä?
Varmaaan samassa asemassa kuin nytkin… Ehkä lapsia voisi sitten olla
suunnitelmissa… Mutta aika näyttää… Turha kait sitä on suunnitella
kovin pitkälle elämää, kun ei edes huomisesta tiedä… Mutta sen voin luvata, että mikäli henki pihisee, niin salilla käyn edelleen.

Terveisiä tms. lukijoille?

Kiitos kaikille reenikavereille sekä niille, jotka ovat minua tukeneet
edes jollain tavoin penkkipunnerruksen saralla. Erityiskiitokset avovaimolle, joka ymmärtää miestä, joka melkein asuu salilla. Toisekseen kiitokset treeniohjelmista ja muusta tuesta SS Powerille! Lisäksi kiitokset ja terveiset edullisesta reenaamisesta PRO AM:n Ilkka Mursulle! Salin nettisivuihin voi muuten tutustua osoitteessa www.pro-am.fi

Kaikille lukijoille terveisiä ja treenatkaa lujaa… Talvi on tulossa, joten nyt pitää saada lihaa luiden päälle, jottei talvella palele. Ja salilta saa hyvää voimaa tehdä aamulla kuuden aikaan ne iki-ihanat lumityöt…

Jannen treenejä pääsee seuraamaan osoitteessa http://www.voimaharjoittelu.fi/phpBB/viewtopic.php?t=5215&start=0

Finnishpower palaa sorvin ääreen! Juttuja on taas tuloillaan ja samalla opetellaan käyttämään tätä uutta ohjelmaa. Pahoittelemme kuvattomuutta, mutta jatkossa tämä virhe tulee korjaantumaan, joten PYSYKÄÄ KANAVALLA!

25-vuotias Freddi Smulter kuuluu nuoresta iästään huolimatta suomalaisten penkkipunnertajien eliittiin. IPF-liitossa kilpaileva maalahtelainen kuuluu siihen harvojen ja valittujen suomalaisnostajien joukkoon, jotka ovat päässeet yksikankaisella paidalla 300 kg penkkikerhoon. FinnishPower haastatteli tätä lahjakasta ja tulevaisuudessa pitkälle pääsevää urheilijaa

Nimi: Fredrik Smulter
Ikä: 25v (1983)
Pituus: 181cm
Paino: 137kg
Kotipaikka: Maalahti
Parhaat saavutukset:
PP yleinen SM 2 kultaa, 1 hopea, 2 pronssia
MM-4 2 kertaa EM-pronssia EM-4
Voimannosto sub-MM-4
+ monta sm kultaa juniorina
+ monta SE/PE nostoja juniorina
Toinen juniori IPF:ssä, joka nosti 300kg

Taustaa

Puhutaanpa ensimmäiseksi Sinusta ja taustastasi. Kuka olet?

- Olen ruotsinkielinen maaviljelijäpoika Pohjanmaalta. Ammattini on mielenterveyshoitaja. Minulla on avovaimo. Minulla on oma sali, joka on nimeltään PIGHOUSE GYM (TOIM.HUOM.: Sali sijaitsee rakennuksessa, jossa oli ennen sikala!). Olen aina harrastanut urheilua. Eniten jalkapalloa ja jääkiekkoa.

Onko jotain, mitä meidän pitäisi tietää urheilu- tai voimailuhistoriastasi?

- No, kun harrastin palloilulajeja, olin kyllä myös hyvä pelaaja, mutta se oli fysiikkani, jonka ansiosta pärjäsin. Fyysiset ominaisuudet kuten voima, nopeus ja kestävyys on aina ollut muihin verrattuna huipputasolla.

Oletko ollut mukana muissa lajeissa?

- Jalkapallon ja Jääkiekon ohella pikajuoksua ja muutamaa kampailulajia.

Kuinka päädyit raudan pariin?

- Kun pelasin jääkiekkoa, haluaisin saada vielä enemmän voimaa, että pärjäisin tappeluissa!

Oliko Sinulla esikuvia, kun astuit raudan maailman?

- Ei ollut, mutta Ove Lehdosta tuli ajan kuluessa suuri esikuva ja hyvä ystävä.

Ketä tai keitä ihailet?

- VN:ssa Ove Lehto. Myös Kenta (Sandvik): ihailen, kuinka hän on tullut takaisin huipulle sairauden jälkeen. Arkielämässä Suomen sotaveteraanit ovat olleet minulle tärkeitä esikuvia. Nuorena isoveljeni oli myös minun suuri esikuva.

Vieläkö muistat ensimmäisen kisasi tulokset?

- 19.2 2000 Jeppis Gymillä. paino 88kg ja tulos 132,5kg

Treenaus

Internet-aikana tietoa on saatavilla paljon ja helposti. Raudan maailmassa on niin monta tapaa lähestyä treeniä kuin on treenaajaakin, monet treenisysteemit ja monet ihmiset vaikuttavat yksilöiden valintoihin. Kuinka kuvailisit omaa “treenityyliäsi”?

- Oma treenini on hyvä sekoitus Krister Ståhlbergin, Ove Lehdon ja Westsiden treenistä.

Kuinka olet päätynyt tähän tyyliisi?

- Krister oli valmentajani v.2001, Ove Lehto on ollut minun esikuvani, Westside on tämmöistä muotia. Sanotaanko näin, että olen pyrkinyt ottamaan parhaat palat näistä kolmesta. (Esimerkiksi Kristeriltä periodisointi tuli tutuksi, Ovelta yläselän tärkeys ja kovan treenin merkitys. Westsidestä kumit, lankut ja ojentajatreenit.)

Mikä on treenirutiinisi? Kuinka rakennat harjoittelusi vuoden aikajänteellä?

- Vaikka Krister painotti periodisointi, olen v.2001 alkaen harjoitellut maksimipainoilla melkein joka viikko. Kisoihin pyrin vähentämään volyymia ja lisäämään paitatreenejä.

Mikä on lempitreenisi ja miksi?

- Max-Effort penkkitreeni maistuu aina hyvältä, jos paikat on kunnossa. Ja vielä, jos treeni onnistuu, minulla on semmoinen “iloisuushumala” pari päivää.

Kuinka paljon käytät aikaa ja vaivaa treeniin valmistautumiseen?

- Ajattelen treeniä melkein koko ajan. Päässäni valmistautuminen tapahtuu koko ajan. Ennen treeni otan vähän hiilareita ja sitten lähden sikaosastolle!

Kuinka treenisi muuttuu kisan lähestyessä? Entäpä mikä on mielipiteesi; kumpi on tärkeämpi, voitto vai onnistunut itseä miellyttävä suoritus?

- Kuten sanoin pienempi volyymi. Selkätreeni kevennetään. Paitanostot lisääntyy. Alan myös syödä kreatiinia. Suoritus on aina tärkein. Jos nostaa lähellä ennätykstään tai parantaa sitä, et voi onnistua parempi. Jos joku voittaa ja nostaa enemmän, se jätkä on voittonsa ansainnut.

Mikä on neuvosi aloittelijalle, joka taistelee tiedon valtameressä?

- Jaaaaaaaaaha, treenaa kovaa, mutta ei liikaa. Syö hyvin ja paljon. Ota vaan tärkeimmät lisäravinteet. Älä käytä dopingia.

Harjoitteletko yksin, kaksin vai ryhmässä? Mikä merkitys tällä on treeniisi?

- Yleensä kaveriporukalla. Ja se on suuri hyöty, että on varmistajia ja kannatusjoukko. Ja tykkään puhumisesta, joten en varmasti osaisi treenata yksin. Joskus treenaan yksin, mutta silloin on vain “jumppapäivä”.

Minkä nostaisit esiin treenisi avainkohdiksi?

- Pyrin treenaamaan treenauksen yläpään rajoilla. Pyrin myös vahvistamaan ojentajia ja selkää.

Kuinka paljon käytät varusteita treenissäsi?

- Joka viikko ennen kisoja. Muuten vain silloin laitetaan paita päälle, jos tarvitsen vähän motivaatiota.

Millainen on viikko-ohjelmasi?

- Vaihtuu joka viikko. Mutta suurin pirtein:
1. Kova penkki - ojentajapainotteinen
2. Selkä
3. Nopeuspenkki/kovapenkki - rinta/olkapääpainotteinen
4. Selkä ja vatsa
+1-2 jumppa treenejä pikkupainoilla + 1 lenkki viikossa.

Olet penkkispesialisti. Miten päädyit pelkkään penkkipunnerrukseen kolmen lajin sijaan?

- Aika ei riitä. Minulla on avovaimo, olen kunnallispoliitikko, käyn töissä, opiskelen, olen aktiivinen reservissä, minulla on oma sali. Ja en tykkää, kun JK ja MV treeni syö penkkitulostani!!!

Olet ottanut osaa myös kolmen lajin kisoihin ja tulokset ovat olleet erittäin hyviä. Tuletko panostamaan myös kolmeen lajiin vai saako penkkipunnerrus pysyä ykköslajina tulevaisuudessakin?

- Joskus, jos innostun, otan 1-3 kuukautta vähän JK-treeniä ja menen kisoihin. En osaa sanoa, jos innostun tulevaisuudessa. Mutta varmasti lähden vielä joskus mukaan.

Et ole pelkästään hyvä paitapunnertaja, vaan myös erittäin hyvä RAW-punnertaja. Miten RAW-voimat vaikuttavat kovaan paitatulokseen?

- Varmasti ne vaikuttaa. Mutta ne RAW-treenit on enimmäkseen semmoinen juttu, jonka tykkään tehdä. Nostan tuskin raw-kisoissa. Rawina nostan melkein vain 5-12 toiston sarjoja. Vaikutus on varmasti jotain, mutta huoman että tärkein juttu paitatulokselle on ojentajien ja paitatekniikan treenaaminen.

Nostat kohtuuttoman suuria rautoja. Pelottaako nostaminen ikinä?

- Pelottaa joka kerta, kun on 300+ tankossa. Pelkään, että ranteet paukkuvat poikki. Roikotan niitä niin pahasti. Käytän Titanin paitoja ja luotan niitten laadukkaaseen materiaaliin. Katana on suosikkini, koska se on kestävin, mutta F6 toimii myös hyvin.

Muita keskustelun aiheita

Mitä mieltä olet ravinnon sekä lisäravinteiden merkityksestä?

- Suuri merkitys. Varsikin paljon kotiruoka ja usein on tärkeä homma. Lisäravinteet täydentää kotiruoan, mutta niistä ei saa tulla ravinnon tärkein juttu.

Onko Sinulla taloudellisia tukijoita eli sponsoreita?

- On 3v sopimus, joka takaa matkat ja hotellit jne. Ja siitä olen kiitollinen. Sen lisäksi Sakari Selkäinaho on auttanut oman salin kehittämisessä. Sakarin laitteet ovat täydellisiä kovaan treeniin.

Mikä merkitys on lihashuollolla ja kuinka siitä huolehdit?

- Treeniporukassa on fysioterapeutti Åke Hemming, joka hoitaa olkapäävammat kuntoon nopeasti. Pyrin myös ottamaan palautuvia treenejä eli 30-50 toiston sarjoja tyhjällä tangolla. Venyttelen joskus vähän.

Arvioi seuraavat lajit sekä kuvaile niitä muutamalla sanalla: kehonrakennus, kädenvääntö, painonnosto, vahvanais/-mies-kilpailut, voimanosto, sotilaspenkkipunnerrus

- Kehorakennus: Vaativa laji, mutta en käsitä miksi haluaa näyttää vahvemmalta kuin on. Mutta kovia kavereita, jotka ovat mukana.

Kädenvääntö: Kiva laji. Aion ehkä kokeilla joskus kun lopetan penkkihommat amatööritasolla.

Painonnosto: Vahvat reidet tulee ensin mielen. Suuri miinus on se, että tekniikka on niin vaikea.

Vahvamies: Mielestäni voimaurheilun ykköslaji lajina. Mutta haluaisin, että siitä tulisi “oikea urheilulaji” dopingtestillä. Mutta myös ilman testejä laji ja urheilijat ovat mielestäni ykkösiä.
Voimannosto: Hyvä ja kova laji.

SP: Todella hauska, koska pärjään hyvin kisoissa.

Takanasi on jo sen verran kokemusta omasta lajistasi, että osaat arvioida uraa sekä menestystä. Mille menestys on pohjautunut?

- Minulla on hyvät geenit, mutta tärkein on, että olen aina laittanut kova penkkitulos tärkeyslistalla ykkösenä. Se on kyllä se avain!

Onko jotain, joka turhauttaa Sinua omassa lajissasi?

- No liittojen välillä riidat ovat vähentyneet ja se on hyvä. Minusta se on vain hyvä asia, että kaikilla löytyy liitto, joka sopii itse kullekin. Mutta mikä turhauttaa minua nykyään? Ehkäpä lajin huono arvostus, mutta sekin on ainakin pohjanmaalla tullut paremmaksi.

Millaiselta tulevaisuutesi näyttää lajisi parissa? Mitä seuraavaksi?

- Otan kisa kerrallaan, mutta EM kisat 1kk päästä ja sieltä kova tulos ja mitali.

Missä olet viiden vuoden päästä?

- Maalahdessa. Minulla on perhe, työ ja penkki kulkee!

Terveisiä tms. lukijoille?

- Toivon kaikille lajista ja liitosta huolimatta kovaa treeniä ja omia ennätyksiä!

YouTubesta löytyy Freddin treenipätkiä osoitteesta http://www.youtube.com/user/superhurri. Hurtilla huumorilla terästetyissä treeneissä liikkuu suuret malmit. Kannattaa katsoa, jos on motivaation puutetta.

Freddin kotisivu löytyy osoitteesta http://freddi.bravehost.com/

Profiili

Ikä: 35v
Kotipaikka: Kokemäki
Perhe: Muija ja saksanpaimenkoira Jekku
Ammatti: laivakyttä
Paino: n. 120kg

Saavutukset:
EM-2 voimanosto 1993 (IPF)
PM-1 voimanosto 1993 (IPF) nuoret -110kg
Nuorten Suomen mestaruuksia penkkipunnerruksessa 90-luvun alkupuolella
1. Raw Final 2003

Parhaat tulokset (raw):
Jalkakyykky: 310kg
Penkkipunnerrus: 260kg
Maastaveto: 320kg

Kokemäen suunnalla koko ikänsä asuneen Toni Salinin nimen tunnistavat monet internetin voimailupalstojen lukijat. Useimmat tietävät Tonin olevan kova penkkipunnertaja, mutta harva muistaa Tonin olleen Suomen Voimanostoliiton nuorten maajoukkueen edustajanakin 90-luvun alkupuolella. Silloin parhaaksi saavutukseksi tuli EM-hopea nuorten alle 125kg sarjassa tuloksella 817,5kg. Voimanosto- ja penkkikisat jäivät kuitenkin sitten pian EM-kisojen jälkeen vaikkei salilla treenaaminen loppunutkaan. Oli voimamieskisojen aika.

Toni aloitti monien huippunostajien tavoin treenaamisen jo varsin nuorena. Salilla käymisen aloittamiseen Toni ei muista mitään erityistä syytä, ehkäpä salitreenit tuli aloitettua muiden kavereiden mukana yläasteiässä. Nuorena harrastuksiin kuului tyypilliset poikien lajit, jääkiekko ja jalkapallo. Tulipa Porin Ässissäkin tahkottua yksi vuosi. Ei sentään ihan SM-liigassa, mutta nuorissa kuitenkin. Ei liene yllättävää, että raudan himo vei voiton jääkiekosta ja jalkapallosta. Joskus se into oli niin kova, että kesken koulupäivänkin piti suurin piirtein ikkunasta karata koulusta ja mennä läheiselle salille treenaamaan.

Alussa 13 vuoden iässä treenit olivat pääasiassa penkkipunnerrusta ja muita yläkehon liikkeitä. Penkki oli kuitenkin se kuningaslaji ja sitä käytiin joskus tekemässä kaksikin kertaa päivässä, heti koulun jälkeen ja illalla uudestaan. Radiossakin soi siihen aikaan Sleepy Sleepersin ‘Onko järkee vai ei’, mutta kun Tonia ei koulunkäyntikään liiemmin kiinnostanut, niin ei tainnut kiinnostaa mitä radiossakaan sanottiin.

Vaikka alkuaikana treeneissä ei ehkä ollutkaan aina järkeä, oli niissä silti aina joku itse kehitetty treenisysteemi. Varsinaista valmentajaa ei ollut, mutta oppia saatiin silti mm. samalla salilla treenanneilta Sami Viitalalta sekä silloiselta nuorten maastavedon ME-mieheltä ja gladiaattoreissakin olleelta Pasi Paavistolta. Treenipäivyreitä ei pidetty eikä ennätyksiä kirjattu ylös, mutta tavoitteet olivat koko ajan suunta ylöspäin. Haastattelussa olikin yllättävää, kun Toni ei muistanut tarkalleen minkä ikäisenä oli eri rajapyykkejä rikkonut. “- 14 vuotiaana nostin penkistä 100kg”, vastasi Salin, kun tiedustelin merkkipaaluja. Yllättäen hänen mieleensä ei ollut jäänyt milloin oli noussut vaikkapa 150kg tai 200kg, mutta ilmeisesti 200kg on noussut penkistä ensimmäisen kerran joskus 18 ikävuoden nurkilla.

Tonin lahjat huomattiin pian oman kylän salilla ja hänet saatiin houkuteltua kilpailemaan. Voimanosto- ja penkkikisoja Toni kävikin muutamien vuosien ajan, kunnes voimamieskisat alkoivat kiinnostaa. Intiaanipäällikkö Tontoksikin nimitetylle Tonille ei kertynyt mitään suurempia saavutuksia 3-4 vuoden aikana kierretyistä voimamieskisoista. Parhaiksi saavutuksiksi ehkä jäivät Satakunnan Vahvin kisan voitto ja European Hercules karsinnan 3. sija 90-luvun puolivälin tienoilla. Voimamieskisoista mieleen jäänein suoritus oli nuoruuden esikuvan, Riku Kirin, voittaminen tukkipunnerruksessa: “- Tein 25 x 130kg ja Kiri teki 23 kertaa”. Riku Kirihän ei esittelyjä kaipaa eikä Tonikaan pidemmin perustellut arvostustaan häntä kohtaan: “-Vahva ko perkele!”

90-luvun lopulla voimamieskisailun lopettamisen jälkeen Toni siirtyi treenaamaan kehonrakennusta ajatuksena vielä joskus ehkä kiivetä lavalle. Sinne asti ei koskaan kuitenkaan päästy vaikka kunto olikin parhaimmillaan rasvat 10% ja paino 108kg. Olisihan siitä tietysti ollut vielä matkaa lavakuntoon, mutta epäilemättä “kultsallekin” olisi jäänyt lihasta esiteltäväksi. Kehonrakennustyyppinen harjoittelu vaihtui takaisin voimapainotteisiin 2000-luvun taitteen tienoilla. Kisalavoillakin tuli käytyä tekemässä penkkipunnerrusta, mutta silloisista paidoista Toni ei tuntunut saavan lainkaan etua raakapenkkiin nähden.

Vuonna 2001 Toni pääsikin penkkipunnerruksessa hirmukuntoon. Salilla nousi ilman penkkipaitaa 280kg ja kyseisestä nostosta oli netissäkin nähtävänä video.. Saman vuoden lopulla kisassakin nousi vielä 260kg, eikä sitäkään tarvitse yhtään hävetä. Seuraava vuosi menikin ilman kisailuja, mutta 2003 vuonna Tonin kiinnostus heräsi Raw Power Ry:n Raw-kisoihin. Karsintakisassa Toni teki vaatimattomasti tasan 800kg säästellen voimat vasta Finaaliin. Marraskuun lopussa olleessa Finaalissa sitten Toni räjäytti pankin ja teki reilu 130-kiloisena 890kg yhteistuloksen. 900kg merkkipaalu oli harmillisen lähellä, kun viimeisenä vetona tehty 330kg hylättiin reisikannatuksena.

Sitten katosikin motivaatio treenaamiseen. Ei mitään kummempaa syytä, ei vain huvittanut. “- Sanoin pojille, että alan sitten treenaamaan kun en saa enää 200kg penkistä”. Seuraavien 2-3 vuoden aikana Toni kävi ehkä korkeintaan 10 kertaa salilla kokeilemassa kuntoaan. Vielä 2 vuoden treenitauon jälkeen nousi 200kg penkistä, mutta sitten kun tuli enää 180kg, oli alettava taas pikkuhiljaa treenaamaan.

Tonin treenit kohti maksimia alkavat aina selkeällä peruskuntokaudella. Pohjien tekeminen aloitetaan aina kevyesti ja pohjia tehdään useita kuukausia, jopa neljäkin, kunnes päästään tavoitesarjaan.
“- Aloitan treenit esimerkiksi 3 x 12 x 130kg ja teen 12 toiston sarjoja kunnes saan 3 x 12 x 180kg. Teen peruskuntokaudella sarjat kolmella eri otteella: normaali, kapea ja ylileveä”. Treenissä ei sinänsä ole siis mitään salaista asetta, päinvastoin, menetelmät kuulostavat hyvin perinteisiltä, joku voisi sanoa jopa vanhan aikaisilta. Tuskin voi kuitenkaan sanoa väärältä, koska tulostakin on syntynyt.

“- Mitä leveämpi pohja, sitä korkeammalle pääset”, perustelee Toni pitkää peruskuntokauttaan. Tonin mielestä nykyään useiden treenaajien vika onkin juuri pohjakunnon puute mikä voi altistaa vammautumisellekin. Toni itse on säästynyt vammoilta, mitä nyt tietysti joskus jokaisen voimailijan jotakin paikkaa voi vähän kolottaa. Voisi kuvitella, että erityisesti kovalla punnertajalla olisi joskus ollut rinta- tai hartiavaivaa, mutta ei edes niitä ole ollut.
“- Tein nuorempana helvetisti penkkiä mutkatangolla. Siis sellaisella missä oli ISO mutka. Ehkä se on vahvistanut rintaa ja tuonut liikkuvuutta rintaan ja olkapäihin”, Toni arvelee.

TREENIVIIKKO

MA: Rinta, ojentaja
TI: Selkä, maastaveto / jalkakyykky
KE: Lepo
TO: Hartiat
PE: Hauikset
LA: Lepo
SU: Lepo

Helposti kuvittelisi Tonin kaltaisella hirmupunnertajalle olevan penkkitreenejä useampia viikossa tarkoilla prosenteilla, mutta Tonin kohdalla ei ole näin.
“- En edes treenaa penkkiä välttämättä joka viikko. Joskus voi olla 4 kuukauttakin, että teen pelkkää vinopenkkiä. Vinopenkki ja penkki kulkee minulla muutenkin käsi kädessä”, Toni kertoo tarkentaen vielä: “- Esimerkiksi ensimmäisellä viikolla minulla voi olla rintapäivänä penkkipunnerrus ja lattiapenkki, toisella viikolla lattiapenkki ja vinopenkki. Lattiapenkki on suunnilleen sama kuin tavallinen penkki, muutaman toiston sarjoissa voi olla jopa kovempikin”. Tonilla on muuten varmasti yksi Suomen kovimmista vinopenkeistä, harvalta salilta kai löytyy miestä joka pystyisi tekemään 8 x 195kg vinopenkissä?

Lyhyesti kuvattuna Tonin nousu maksimiin siis alkaa 3 x 12 toiston sarjoista alkaen helposta 12 toiston sarjoista päätyen koviin. Tämän jälkeen toistomäärät lyhennetään muutamaksi viikoksi kaseihin ja sitten viiden toiston sarjoja. Vitosista mennäänkin suoraan ykkösiin, ilman että välissä tehtäisiin kolmosia tai kakkosia. Aika yllättävää ja ehkä harvinaistakin, mutta vastaväitteitä ei tarvinne esittää, sillä tulokset puhuvat puolestaan. Ykköskuntoa Toni uskoo pystyvänsä pitämään yllä 1-1,5 kuukautta, jonka jälkeen toistomääriä pidennetään tai kaudesta riippuen pienen tauon jälkeen voidaan aloittaa peruskuntojakso uudelleen. Haastattelun tekohetkellä kasin sarjat olivat vaihtumassa vitosiin ja tähtäimenä Loimaan raw-kisat mikäli mies ehtii kuntoon.

Parhaat sarjat ovat olleet 10×200kg ja 8×220kg. Tonihan on punnertanut jo 90-luvun alkupuolella tuon 10×200kg ensimmäisen kerran. Tarina kertoo, että vuonna -95 Satakunnan alueella eräässä ravintolassa oli näytöskisa ja kyseisessä paikassa silloin vahtimestarina ollut Toni lupasi yleisölle lippurahat takaisin mikäli ei saa 10 x 200kg penkistä. Tiukille meni eikä kuvetta tarvinnut alkaa kaivamaan. Oli kuulemma ollut elämänsä tiukin kympin sarja. “- Totta se on”, Toni naurahti kun tiedustelin tarinan todenperäisyyttä.

Mitä treenipäivät sitten pitävät sisällään? Maanantaisin tehtävä rinta- / ojentajatreeni koostuu pääasiassa penkkipunnerruksesta ja vinopenkistä, jotka Mr Salin luokittelee perusliikkeiksi, joilla voima tehdään. Lattiapenkkikin kuuluu ohjelmaan kuten myös dippi. Joskus aikanaan on tehty ojentajataljaa, käsipainopunnerruksia yms. liikkeitä, mutta nykyisin penkkitreeni on pääasiassa nimenomaan penkkitreeni, jossa voi olla penkki tai lattiapenkki ja vinopenkki, leualta punnerruksia kapealla otteella ja ojentajille dippi. Viimeksi mainitun suoritustapaa Toni selvensi: “- Teen sen jalat suorana, ettei vartaloa pysty käyttämään hyödyksi”.

Tiistain selkätreenissä tehdään ylätaljaa ja alataljaa sekä muita vastaavia liikkeitä. Ei mitään erikoisuuksia. Liikkeet ja toistomäärät vaihtelevat mielialan mukaan. Joskus Toni tekee kuuden toiston sarjoja, välillä jopa 20 toiston sarjojakin. Selkätreeniin kuuluu myös maastaveto, jonka suoritustapa myöskin vaihtelee. Maastavetotreenit on yleensä sarjoja joko normaalivedossa, korokkeella seisten tai suorin jaloin. Joka toinen viikko ohjelmassa on maastaveto ja joka toinen jalkakyykky, jota Toni ei ole enää muutamaan vuoteen treenannut kovaa.

Torstaina joku toinen penkkimies tekisi joko nopeuspenkin tai vaikkapa kapean penkin, mutta silloin Toni ei koskekaan penkkiin vaan ohjelmassa on hartiatreeni, jonka pääliike on pystypunnerrus istuen tangolla. Hiljattain ennen Euran ravintolapenkkikisaa Toni punnersi istuen 1 x 180kg. Käsipainoilla istuen ennätys peräti 24 x 45kg ja isommilla painoilla taitaa olla ainakin 8 x 65kg. Nykyisin käsipainopunnerruksissa Toni ei kuulemma käytä isoja painoja, mutta lukijan arvioitavaksi jääkin, mikä on iso ja mikä on pieni paino. Perjantaina ohjelmassa on vain hauikset, joiden suorituspainoissa tai liikkeissä ei miehen itsensä mukaan ole mitään erikoista: ”- Joskus olen tehnyt kasin sadalla kilolla, mutta oliko se sitten hauiskääntöä vai rinnallevetoa”, mies naurahtaa.

Toni ja 5-vuotias saksanpaimenkoira Jekku

Haastattelun aikana käy selkeästi ilmi, että Toni luottaa harjoittelussaan perinteisiin menetelmiin eikä käytä mitään erikoismetodeita. Edes lankkupenkki ei kuulu ohjelmaan vaikka toki KKV:n salilla on sitäkin kokeiltu: “- Olen lankkupenkissä varmaan huonompi kuin normaali penkissä”, kertoo Toni jatkaen huvittuneena: “- siksi sitä ei kiinnosta kai tehdäkään”. En tiedä pitäisikö sanoa ‘jo’ vai ‘vasta’ kun kirjoitan tässä Tonin olevan 35 vuotias, mutta ikä on kuitenkin sellainen, että vielä voisi olla kehitysvuosia edessä mikäli vain motivaatiota riittää.
“- 300kg olisi kiva vielä nostaa”, Toni valaisee haaveitaan.

Teksti: Esa Mattila
Kuvat: Raino “Rampe” Seilo

Ikä: 23v
Kotipaikka: Tampere
Perhesuhteet: Avovaimo ja kilpikonna
Paino: n. 130kg
Kilpailusarja: -125kg / -140kg

Parhaat kisasaavutukset:
1. WPC EM-voimanosto 2004, juniorit –125kg
1. WPC MM-voimanosto 2005, juniorit –125kg
1. GPC EM-voimanosto 2007, miehet –140kg
1. FPO SM-voimanosto 2007

Lisäksi useita Euroopan ja maailman ennätyksiä niin miehissä kuin junioreissakin.

Kisaennätykset
Jalkakyykky: 455kg
Penkkipunnerrus: 320kg
Maastaveto: 340kg
Yhteistulos: 1100kg

Tulevaisuuden lupausko? Ei, se olisi väärä ilmaisu ”Juunasta” puhuttaessa. Turha puhua lupauksesta, kun tämä vielä juniori-ikäinen lahjakas nostajan alku pystyy laittamaan kampoihin yleisen sarjan miehillekin. Nostajan alku nimitys sen sijaan hyväksyttäneen, kun ikää on vasta 23 vuotta ja kilpailuvuosia toivottavasti vielä monta edessä. Takana niitä on vasta kuusi.

Jonas on Rantasen veljessarjan nuorin nostaja. Parkanossa nuoruutensa viettänyt Juuna seurasi isoveljiensä Tomin ja ”Miikun” jalanjälkiä kunnan palloiluhallin salille ja sille tielle on jäänyt. Veljessarjan vahvimpana punnertajana tunnettu Juunaa neljä vuotta vanhempi Tomi punnerteli jo siihen aikaan sarjoja penkistä pitkälti yli 200kg:lla. Se kai sai nuoremmankin uskomaan, että voisi se voima häneenkin tarttua. Punttisaliharrastuksen alkuaikana ykköslaji oli kuitenkin jääkiekko, josta Jonas ehkä kuvitteli saavansa itselleen vielä jonain päivänä ammatin. 16-vuotiaana Bauerit kuitenkin ripustettiin naulaan eikä pelivehkeitä ole montaa kertaa sen jälkeen puettu päälle. Voimailukärpänen vei voiton. Ei tullut Rantasen pojasta uutta Gretzkyä.

Alkuun salilla käyminen oli pelkkä harrastus, jonka tarkoitus oli kai vain saada lisää voimaa ja ehkäpä vähän paidan hihaakin pullottamaan muutenkin kuin pilottitakin ansiosta. Ja tarttuihan se voima. 16-vuotiaana nousi ensimmäisen kerran 200kg penkistä, tosin mainittakoon, että nosto suoritettiin Parkano-penkkinä™, jossa takapuolen voidaan sanoa olevan, arvostelukriteereistä riippuen, hieman ilmassa. Ei nyt ihan niin paljoa kuitenkaan, että kissa mahtuisi kävelemään takapuolen ja penkin välistä. Ainakaan häntä pystyssä.

Jonkinlaisena esikuvana voimailun saralla siihen aikaan ollut Tomi-veli saatiin houkuteltua penkkikisoihin 2001 vuoden FPO:n penkki SM-kisaan, jota Juuna oli itsekin katsomassa päättäen kilpailevansa vielä jonain päivänä. Vaikka Parkanossa siihen aikaan treenattiinkin penkin lisäksi niin kyykkyä kuin vetoakin, oli Juunan ensimmäiset kisat penkkikisat. Kyykyn tekniikka ei välttämättä olisi ollut siihen aikaan kaunista katseltavaa vaikka voimaa ehkä olisikin ollut voimanostokisassa pärjäämiseen.

Good Morning on yksi avainliikkeistä suuriin kyykkyrautoihinVuonna 2004 Juuna pakkasi treenikassinsa sekä otti parit vaihtokalsaritkin mukaan ja suuntasi Datsunin keulan kohti Tamperetta. Parkanon maalaismiljöö vaihtui Hervantalais-arkkitehtuuriin eli tultiin puutalosta kivitaloon. Osasyy Tampereelle muuttoon lienee ollut niihin aikoihin perustettu Bull Farm, jonne Juuna asettui treenaamaan. Treenipaikka saikin paljon kiitosta haastattelun aikana, sillä ilman kunnollista harjoittelupaikkaa ja kannustavia kavereita ei tulosta ehkä syntyisi. ”- Kisat motivoi reenaamaan”, kommentoi Jonas tuttuun tapaan turhia jaarittelematta.

Ensimmäiset treenivuodet meni omin päin treenatessa. Mitä nyt ehkä vähän oltiin Bodaus-lehtiä luettu ja isoveljiltä katsottu mallia, mutta varsinaiset treeniohjelmat olivat omia tekeleitä. Koko kroppa sai tasaisesti rasitusta. Vasta pari vuotta sitten Bull Farmin valmennuspäällikkö Jani Ihalainen sai Jonaksen kokeilemaan välillä vähän uuttakin ja siitä saakka on menty Ihalaisen opeilla. Treenikavereista ja niiden merkityksestä kysyttäessä Jonas vastaa: ”- Ei ketään erityistä, koska salilla on aina tietty porukka joiden kanssa treenataan. Janin ja Tatun vois ainaki mainita. Ja että salilla on hyvä porukka, joka kannustaa”.

Ettei koko haastattelu menisi treenipaikan hehkuttamiseksi, tutustutaan treeniohjelman runkoon.

Maanantai: Jalkakyykky + maastaveto, max treeni
Tiistai: Venyttely / hieronta
Keskiviikko: Penkkipunnerrus (kova) + yläkroppa
Torstai: Venyttely / hieronta
Perjantai: Nopeuskyykky + keskivartalo
Lauantai: Nopeuspenkki + yläkropan podaus
Sunnuntai: Lepo

Treeniohjelma on melko tarkkaan suunniteltu, joskin ohjelma antaa pientä pelivaraa sarjamäärille riippuen miten on palauduttu. Koska treenejä on melkein joka päivä, ei muille harrastuksille jää juurikaan aikaa. Peruskuntokaudella ohjelmassa on vapaaottelua harrastavan kaksoisveljen, Jannen, kanssa paini- ja nyrkkeilytreenejä, mutta kisakaudella palautumisen vuoksi muuta ei voi harrastaa.

Parkanossa asuessaan Juuna kyykkäsi vielä jalat suhteellisen kapealla voimanostokyykyksi eikä se tekniikka ollut edullinen voimantuoton eikä myöskään varusteiden hyödyntämisen kannalta. Tampereelle muuton jälkeen kyykkyasento muutettiin leveäksi ja aloitettiin varusteiden käytön harjoittelu. Uusi tekniikka luonnistuikin melko nopeasti, koska Juunalla oli hyvä liikkuvuus, jota ylläpidetään ja kehitetään edelleenkin säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa tapahtuvalla venyttelyllä ja hieronnalla. Tänä päivänä kyykkytreenit tehdään pääsääntöisesti boxilta harjoitustrikoita käyttäen, mutta kuitenkin aina ilman polvisiteitä. Kisojen lähentyessä kokeillaan täysillä varusteilla aloitusraudat. Kyykyssä toistomäärät ovat pääasiassa 1-3 kisakaudella, mutta peruskuntokaudella ne saattavat joskus olla 6-8 toistoakin. Pääsääntöisesti kuitenkin hyvin lyhyttä sarjaa.

Kyykkypäivänä vedetään myös maasta. Kisoissa on käytetty joskus perinteistä kapeaakin vetoasentoa, mutta pääasiassa viime kisat mukaan lukien vetotekniikka on ollut sumo. Treeneissä selän vahvistamiseksi vedetään useimmiten kapealla, etenkin peruskuntokaudella, mutta kisojen lähetessä treenataan enemmän sumolla tekniikan vuoksi. Maastavedossa ei tehdä vitosta pidempiä sarjoja kuin joissakin äärimmäisen harvinaisissa poikkeustapauksissa. Peruskuntokaudella tehdään vitosia ja kisakaudella 1-3 toiston sarjoja. Välillä raakana, välillä puvun kanssa. Polvista vedotkin kuuluvat ohjelmaan ja niissä raudat liikkuvat 350kg tuntumassa.

Heikkouksista ja vahvuuksista keskustellessamme oli vaikea keksiä mitään erityistä heikkoutta, mutta alaselkä voitaneen kuitenkin luokitella sellaiseksi ja siksi alaselän vahvistamiseen panostetaankin tällä hetkellä. Vatsat sen sijaan ovat vahvat, kuten koko keskikroppakin. Se näkyykin Good Morning liikkeen raudoissa, jotka ovat 300kg paremmalla puolella. Good Morningin eri versioiden ohella alaselkää vahvistetaan Reverse Hyperillä, joka saakin mieheltä kehuja.

Juunan treenejä seuratessa kiinnittää helposti huomion kovaan päähän. En tarkoita sitä, että kyseessä olisi puupää, vaan sitä, että luonne on kilpailuissa tulisieluinen, peräänantamaton ja mitään pelkäämätön todellisen tahto-voimailijan luonne. Mieleenpainuvin todiste luonteesta tuli ilmi jo 2006 vuonna, kun Juuna päätti kokeilla 440kg kyykyssä salilla. Varmistajia ei oikein löytynyt, joten lopputulos oli sitten se, että Juuna sanoi Finnish Powerin toimittajalle: ”- Tule sitten kääntämään monoliftiä. Jos ei tule niin pudotan selästä”. Talkoiksihan se meni, mutta mies säilyi yhtenä kappaleena. Raudan pelkoa ei ainakaan löydy tästä miehestä.

Yksi oleellinen asia kehittymisessä onkin juuri asenne. Ei saa pelätä rautaa eikä kehittymistä. Toisilla on vain tapana odottaa ”itsestään kehittymistä”, mutta kehittymistä ei yleensä tapahdu ellei ole tavoitteita. Jonaksen vahvuus nostajana onkin usko omiin kykyihin ja kehittymiseen. Ääneen hän ei huutele tavoitteitaan, mutta pienellä utelemisella selviää, että seuraava tavoite on Juvalla, jonne valmentajan kanssa on laadittu ohjelma: ”- Vähintään 1150kg on tavoite”, kertoo Jonas. Kaikkien Rantasten treeneissä on muuten huomion arvoista se, että pienet korotukset ovat tuntematon käsite. Veljekset eivät ole ehkäpä edes huomanneet, että salilta löytyy jopa 5kg ja 2,5 kilonkin levyt. Tomi jo aikanaan tokaisi treenikavereiden ihmetellessä korotuksia: ”- Aina on kahdenkympin vara!”. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että ihan aina sitä ei ole ollut, mutta aina on ollut silti varaa kokeilla. Joskus vie rauta voiton, mutta useimmiten raudan kesyttäjä.

Penkkipunnerrustreenit ovat muuttuneet Ihalaisen valmennuksen aikana. Omilla ohjelmilla treenatessaan Juuna teki pääasiassa tavallista penkkiä jo ylempänä mainitulla Parkano-tyylillä™ ilman, että olisi tehty lisäksi lankkupenkkejä ”kuminauhavirityksistä” puhumattakaan. Huonohan se oli muiden treenikavereiden mennä neuvomaan treeneissä, kun Juuna nosti enemmän omillakin systeemeillä ilman venäläisten tiedemiesten tarkkoja prosenttitaulukoita. Vaikka salilla nousi ”perse ilmassa” parhaimmillaan 5×230kg penkistä, ei takapuolen kiinnipysyminen penkissä ole ollut kisoissa ongelma.

Kuitenkin pari vuotta paikallaan ollut penkkipunnerrus kaipasi jotain nyt uutta piristettä, niinpä jokin aika sitten aloitetun uuden treeniohjelman myötä takapuolta on pidetty penkissä kuin liimattuna. Yhtenä uutena liikkeenä ohjelmassa on nyt ns. stoppari-penkit, jossa tanko pysäytetään muutama sentti irti rinnasta ja tehdään pieni pysäytys, jonka jälkeen punnerretaan raudat ylös. Onko siinä liikkeessä oikotie uusiin lukemiin? Monia muitakin kikkoa on vielä kokeilematta. Esimerkiksi lankkupenkkiä Juuna ei tee koskaan paidalla, vaan silloin kun se tehdään niin se tehdään ilman paitaa. Pienenä ongelmana paidan hyödytämisessä on kuitenkin puutteellinen tekniikka, jonka ongelman ydin on ranteet, jotka ns. kaasuttavat.

Pystypunnerrus on ollut yksi Parkanon poikien treenin kulmakivi alkuajoista saakka. Parhaimmillaan Juunallakin ovat vapaalla tangolla istuen tehdyissä pitkissä pystypunnerrussarjoissa painot olleet 140kg ja mainittakoon Tomi-veljen tehneen 180kg:lla muutaman toiston vieläpä siten, että ottaa raudat ensin rinnallensa etukyykkynä. Lisäksi Tomi on tehnyt kasin sarjoja pystypunnerruksessa 70kg käsipainoilla. Siinä on monella voimamiehelläkin tekemistä.

Nykyisin pystypunnerrus on jäänyt Juunan treeneissä vähemmälle ja välillä treeneissä on mukana vinopenkkiä sen tilalta. Rinta ja olkapäät eivät ole Jonaksen heikkous, joten siksi niihin ei nyt panosteta. Ojentajat sen sijaan kaipaavat lisää voimaa ja niitä vahvistetaan käyttämällä penkkipunnerruksessa usein kumeja ja kettinkiä lisävastuksena. Bodaus-liikkeiksi luokiteltavia ojentajaliikkeitä ei ole juurikaan ohjelmassa ojentajataljaa lukuun ottamatta.

Varsinaisia vammoja Juunalle ei vielä tähän mennessä ole ehtinyt tulla, joskin pientä polvi ja selkävaivaa on ajoittain ollut, mutta ei sellaista mikä olisi vienyt lääkärin pöydälle. Säännöllinen lihashuolto venyttelyn ja hieronnan muodossa lienee ollut yksi ehjänä säilymisen salaisuus. Lihashuolto on siis hoidettu, mutta entäpä ruokavalio: ”- Muija käski sanoa, että se laittaa hyvää ruokaa”, Jonas naurahtaa jatkaen: ”- Laita siihen juttuun, että kotiruokaa. Ei mitään bodari-ruokia”.
Entäpä lisäravinteet? ”- Proteiinijuomat, Hica, vitamiinit, magnesium ja palautusjuoma. Siinä kai ne”.

Usein haastatteluiden lopussa on kysymys: ”Haluatko lähettää terveisiä?”. Tämä ei ole kuitenkaan mikään Apu tai Seura, joten äiti jää terveisittä. Sen sijaan haluan tähän laittaa loppulauselmaksi Jonaksen vastauksen, kun tiedustelin onko salilla tehty kovempia tuloksia kuin nuo kisaennätykset: ”Ne on eri ukkoja jotka tekee salilla enkat!”

Teksti: Esa Mattila
Kuvat: Raino “Rampe” Seilo

Profiili

Ikä: 30v
Pituus: 180cm
Paino: +130kg
Perhesuhteet: Anu-vaimo ja 2 kissaa

Saavutukset:
2. SVNL nuorten penkki-SM 1997 (-110kg)
1. SVNL nuorten penkki-SM 1998 (-125kg)
1. GPC EM-penkkipunnerrus 2007 (+140kg)
1. GPC EM-voimanosto 2007 (+140kg)
1. FPO SM-voimanosto 2007 (-140kg)
1. WABDL Worlds 2007 maastanosto (-140kg)
1. WABDL Wordls 2007 penkkipunnerrus (-140kg)

Tulokset:
Jalkakyykky: 390kg
Penkkipunnerrus: 365kg
Maastaveto: 360kg
Yhteistulos: 1080kg

Viime vuonna pro-kisoja seuranneet ovat melko varmasti törmänneet nimeen Jussi Tuomainen. Jo ensimmäisessä voimanostokisassa yhteistulos oli pitkälti yli 900kg ja parhaana noteerauksena vuoden 2007 syyskuun alussa FPO SM-kisoissa tuli jo maailmanluokan tulos: 1080kg. Monia varmasti hämmästyttää mikä on tämä mies, joka tulee puskista ja iskee heti maailman terävimpään kärkeen.

Jussi Tuomainen

2006 vuonna Bull Farmille siirtyessä yhteistulos oli luokkaa 850kg ja jo 2007 lokakuussa yhteistulos oli 1080kg. Mikä on kehityksen avain?
”- Ehdottomasti treenipaikka”, toteaa Jussi ja jatkaa: ”- Treenikaverit ja treeniympäristö motivoivat. Treenaamme porukassa Tatu Avolan ja Jari Rosendahlin kanssa ja kaikilla raudat liikkuvat suunnilleen samoissa lukemissa. Ilman valmentajieni Jani Ihalaisen ja Tatu Avolan kannustusta ja opastusta ei näissä raudoissa oltaisi. Porukka kannustaa ja luo uskoa”. Jussia valmentava ja kimpassa treenaava Tatu Avola kommentoi Jussin kehityksen ratkaisevan tekijän olevan tunnollisen harjoittelun: ”- Jussin treenit jää väliin ainoastaan jos se on sairaana”. Päävalmentaja Ihalainen huomauttaa vielä lisäksi: ”- Lauantaina se ei treenaa viideltä, kun silloin on sauna. Siksi me ei rakenneta salille saunaa, että se pysyisi joskus kotona”.

Lue lisää Jussista kevään Bodaus-lehdestä!

Huhtikuusta 2001 saakka yhtenä suomalaisen nettivoimailun uran uurtajana vaikuttava Finnish Power uudistettiin. Jo pitkään tietoisesti hiljaiseloa viettänyt sivusto sai uuden ulkoasun ja samalla sivuston toimintaperiaate muuttui. Tulevaisuudessa Finnish Power palvelee voimanostajia ja voimamiehiä IronMind -tyyppisenä uutissivustona, joka tulee työskentelemään entistä tiiviimmässä yhteistyössä pitkäaikaisimman yhteistyökumppanimme, SS Powerin, kanssa.

Ihan alkujaan Finnish Power kehitettiin erityisesti voimamiehiä varten, koska heitä palvelevat suomenkieliset nettisivut puuttuivat. Yksi oleellisimmista tarkoituksista oli tarjota voimamiehille kisakalenteri ja kisatulosten arkisto. Vanhojen sivujen html-tekniikka oli auttamatta jälkeenjäänyttä ja lisäksi vuosien varrella suureksi kasvamisen vuoksi ylläpitäminenkin meni hankalaksi, päätimme lyödä hynttyyt yhteen www.voimaharjoittelu.netin kanssa. Kisakalenteri ja vanhojen kisatulosten arkisto tulee siirtymään kevään aikana www.voimaharjoittelu.nettiin uudistuneena. Vanhat kisatulokset olisi tarkoitus saada tietokantaan, jolloin kisatulosten arkistointi ja ennen kaikkea vanhojen kisatulosten etsiminen helpottuisi. Suosittu kuvagalleria tulee myös muuttamaan toimintaperiaatettaan ja löytyy tulevaisuudessa voimaharjoittelu.netistä.

Voimanostokin on toki lähellä sydäntä eikä sitä tulla unohtamaan. Voimaharjoittelu.net on tällä hetkellä huomattavan tunnettu aktiivisten kilpailijoiden sekä lajin aktiiviharrastajien joukossa ja heitä pyritään palvelemaan myöskin tulevaisuudessa. Finnish Powerin taustalla vaikuttava Raw Power Ry on järjestänyt vuosien varrella liki viisitoista, ehkäpä jonkinlaista mainettakin niittänyttä, raaka-voimanostokisaa ja niitä tullaan satunnaisesti järjestämään myös tulevaisuudessa.

Finnish Power kiittää uskollisia lukijoitaan vaikka viime vuosina sivuston päivitykset ovatkin olleet vähäisiä. Nyt kun olemme ladanneet akkujamme ja etsineet kadonnutta mielenkiintoa sivuston ylläpitämiseen, on jonkinlainen polte taas löytynyt. Toivottavasti se myös säilyy ja saamme voimailukansalle taas informoitavaa eetteriin.

Mukavia lukuhetkiä!